28.5.2013

Sormuspäivä

Siitä on yli vuosi, kun juotin hopeasormuksen ensimmäisen kerran ja tähän päivään mennessä ainoan. Minussa on vähän yllytyshullun vikaa, kun sitten suostuin tekemään ystävän ystävälle kihlasormuksen. Toivomus oli orgaaninen, hieman erilainen ei mikään normi ja avainsana, miksi suostuin, oli viimeistelemätön. Tämän päivän sitten sulattelin vänkyröiksi kääntyneitä hopearenkaita ja lyhyitä langanpätkiä orgaaniseen muotoon.

Olishan tuossa ollut upokaskin mutta toimi paremmin keraamisen kiven päällä.

Siinä se möntti sitten on.

Sinänsä mielenkiintoista itseopiskelua, silleen mutu-meiningillä, eikä varmasti mennyt sormuksen teko oikeaoppisesti, pastaakin taisi lipsahtaa vähän reilummasti.
 
Kivet kiinni ja viimeistelyä vailla, ainiin, eihän sitä tarvinutkaan tehdä, sopii minulle. Tuleva sulho kävi sormuksen samantein hakemassa ja tyytyväiseltä näytti, lupasi maksaakin :).
Kyllä minä sitä vähän salaa hioin kuitenkin.

Samoilla tulilla väkersin harjoitusmielessä pari muutakin sormusta. Toinen niistä jäi jopa omaan sormeen.
Ja toinen sai kuvaamisen jälkeen vielä rankan viilaus- ja hiomisoperaation, jonka jälkeen satunnaisesti ohikulkeva ystäväni huomasi ja ilmoitusluontoisesti kertoi minulle, että selvästi hänen sormus, kiitos.Mitäpä siinä sitten.
Tämän päivän harjoituksen tuloksena minulle avautui erittäin tärkeä huomio. Kannattaa olla tosi tarkkana hopean ja hopeoitujen renksujen kanssa, vaikka onhan se kuparikin kyllä kaunista.


8 kommenttia:

  1. Ihanan rouheita :) miten sulla nuo kivet on nuissa kiinni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. artesaanin parasta ystävää apuna käyttäen. Ensin nakuttelin taltan avulla sopivan kolon kivelle ja sitten sitä rakasta ystävää epoksia koloon ja kivi tiiviisti päälle.

      Poista
    2. Hahhaa :) että semmoista... meillä tuo on kirosana... elikkäs olen viimeaikoina istutellut jopa puuta ;) vaan noissa mötiköissä lienee paras.

      Poista
    3. joo, ihan nolona tunnustamme epoksin käytön mutta puolustukseksi on sanottava ettei meillä ole ihan sitä ammattitaitoa kivenistutuksiin ja muuhun pieneen,kun meidän koulutuksen ehkä tärkeimmät työvalineet ovat kivitaltta ja moska sekä pajavasara.

      Poista
    4. Höpsistä höö :) kyllä minäkin kiven liimaan, jos se ei muuten istu! Tuommottisia on hankala istutella ns. oikeaoppisesti... kaavoja pitää rikkoa välillä, eikä aina tehdä niin perinteistä, ei mitää häpeää siis tuossa!

      Poista
  2. Itsekkin juuri tässä mietiskelin samaa :D

    VastaaPoista
  3. Minä vaan ihailen, en tuomitse vaan kannatan luovaa materiaalien käyttöä kun ei ammattityöstä ole kyse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole minäkään tuomitsemassa... ihan mielenkiinnosta kyselin.

      Poista