3.7.2013

Mosaiikista on moneksi

Mosaiikki on aina miellyttänyt silmää. Sillä saa aivan uskomattomia efektejä aikaan ja jos vain olisi mahdollista, haluaisin käydä ihan vain mosaiikkitutustumiskäyneillä vaikkapa Venetsiassa, nyt on tyytyminen nettimatkailuun ja mosaiikin tekemisen opetteluun. Toukokuun lopussa minulla olikin mahdollisuus olla ympäristötaiteilija Lea Turton opissa Kolin ympäristötaidefestivaalin merkeissä. Olin yhtenä tekijäni päällystämässä hänen mosaiikkisieniään. Oli hauskaa ja opettavaista ja sienistä tulikin näyttäviä. Näissä kuvissa on maisemointi vielä tekemättä, pitäisi ajella Kolille kuvaamaan ja katsomaan miten kesä on kasvattanut nurmikkoa sienien juurille.


Olen myös yhdistänyt kuparinpakotusta ja pronssivalua kivimosaiikkiin.

Ja harjoitellut pakkasenkestävän betonilaatan tekoa venäläisellä tekniikalla.
Kaukana ovat bysanttilaiset mestarit mutta sille osaamisen tasolle on hyvä pyrkiä.
 
 

1.6.2013

Vähän isompaa kivenkäsittelyä

Edellisen kirjoituksen kommenteissa jouduin tunnustamaan epoksin käytön, onhan se vähän noloa mutta, kun se epoksi on nyt vaan niin hyvää liimaa. Olisi tosi ihanaa oppia oikeanlainen kivenistutus mutta tiedän sen vaativan monen monta harjoitusistutusta ja pätevän opettajan. Tyydyn siis ihailemaan toisten taitoja esimerkiksi täällä.
Sitä on koulun puitteissa oppinut vähän toisenlaista kivenkäsittelyä. Viime syksynä sain unelmieni asiakastyön. Tätä haluan tehdä. Kaikkihan alkoi tästä kivestä...
Ei sitä nyt ihan käsin liikuteltu ja halkaisuunkin tarvittiin vähän järeämmät aseet.

Se tunne, kun iso järkäle halkeaa kuin ohut posliinikuppi on ihan huikea. Pienillä kiilaustoimenpiteillä, eikä kyse ole voimasta vaan tekniikasta. Ensin poraillaan reikiä.

Sitten tapitetaan ja nakutellaan varovasti ja tasaisesti.
 
 Ja rits räts kivi halki, joko täsmälleen toivotusti tai sitten ei. Kahtia piti mennä. kolmeen palaseen hajosi. Toivottu mutta ei odotettu halkeaminen, saimme kivessä olleen lipan irti ilman lisätyöstöä.

Kiven pöyrittelyssä oli kyllä miehinen apuvoima ihan mieluista (kannattaa joskus heittäytyä avuttomaksi :)).
 

 Siinä se sitten on, työstöä vailla. Minua harmittaa, kun tulee niin huonosti otettua valokuvia töiden tekemisestä ja usein unohdan kuvata myös valmiin työn. Pari huonoa kännykkäkuvaa työstövaiheista.
Reunan talttausta.
Ja reunan pyöristystä. Sen jälkeen oli talttausta lisää, fillerointia, hiekkapuhallusta, kultausta ja hopeointia niin ja pohjakiven teko. Niin ja itse kiven asennus, jonka hoitivat asennuksen ammattilaiset. Kukka-allaskivi tuli eri kohtaan kuin minä suunnittelin, mutta asennus tehtiin asiakkaan toiveen mukaisesti.
Olen miettinyt miksi itse pidän tästä työstä tosi paljon. Luulen, että juttu on siinä, kun kiveä katsoo, näyttää siltä kuin sille ei olisi tehty mitään, vain kultaus ja nimien kiinnitys. Siinä sen kiven hienous on, se näyttää helpolta tehdä mutta on vaatinut uskomattoman paljon työtä ja tarkkaa taltan käyttöä. Ja hienoista ammattiylpeyttä tuntien sanon, ei siihen joka nainen pysty.




28.5.2013

Sormuspäivä

Siitä on yli vuosi, kun juotin hopeasormuksen ensimmäisen kerran ja tähän päivään mennessä ainoan. Minussa on vähän yllytyshullun vikaa, kun sitten suostuin tekemään ystävän ystävälle kihlasormuksen. Toivomus oli orgaaninen, hieman erilainen ei mikään normi ja avainsana, miksi suostuin, oli viimeistelemätön. Tämän päivän sitten sulattelin vänkyröiksi kääntyneitä hopearenkaita ja lyhyitä langanpätkiä orgaaniseen muotoon.

Olishan tuossa ollut upokaskin mutta toimi paremmin keraamisen kiven päällä.

Siinä se möntti sitten on.

Sinänsä mielenkiintoista itseopiskelua, silleen mutu-meiningillä, eikä varmasti mennyt sormuksen teko oikeaoppisesti, pastaakin taisi lipsahtaa vähän reilummasti.
 
Kivet kiinni ja viimeistelyä vailla, ainiin, eihän sitä tarvinutkaan tehdä, sopii minulle. Tuleva sulho kävi sormuksen samantein hakemassa ja tyytyväiseltä näytti, lupasi maksaakin :).
Kyllä minä sitä vähän salaa hioin kuitenkin.

Samoilla tulilla väkersin harjoitusmielessä pari muutakin sormusta. Toinen niistä jäi jopa omaan sormeen.
Ja toinen sai kuvaamisen jälkeen vielä rankan viilaus- ja hiomisoperaation, jonka jälkeen satunnaisesti ohikulkeva ystäväni huomasi ja ilmoitusluontoisesti kertoi minulle, että selvästi hänen sormus, kiitos.Mitäpä siinä sitten.
Tämän päivän harjoituksen tuloksena minulle avautui erittäin tärkeä huomio. Kannattaa olla tosi tarkkana hopean ja hopeoitujen renksujen kanssa, vaikka onhan se kuparikin kyllä kaunista.


1.5.2013

Haaveilua

Niin haluaisin kesämökin, sellaisen sievän siirtolapuutarhamökin ja omenapuita. Tai majakan.


 Siellä olisi paljon kirjoja, vanhoja ja elämäntuoksuisia.



Linnut laulaisivat (ei kovin aikaisin aamusta)

 

 Ja kukat tuoksuisivat





5.4.2013

Klasit hukassa

Minä en näe kauas kunnolla ilman silmälaseja, ja lähelle en sitten näe lasien kanssa. Jos lasken lasit kädestäni niin ihan ei mene kuin hetki pieni, kun ne ovat hukassa. Se Joku käy niitä siirtämässä, ihan varmasti. Voisihan sitä solmia vaikka pakettinarua laseihin, mutta helmihässäkät on kivempia.

Kavereille kans.



4.4.2013

Entäs jos ei

Puhuvat, että luonto inspiroi. Ammennan aiheeni luonnosta jne. Mutta entäs jos ei? Osaan arvostaa kauneutta ympärillämme ja luonto, oli se sitten kaupunki tai maalaismaisema, järviruoko tai nokkonen. Täydellisen kauniita kyllä. Mutta ei luonto minua inspiroi. Sanat saavat pääni täyteen kuvia joita toisinaan toteutan ja toisinaan en.

Niin, oikeastaan inspiroihan se luonto siinä mielessä, että sieltä saa voimaa jatkaa elämää. Varsinkin meri.

Neiti kesäheinä on sammalakaattia.


2.4.2013

Bling blingiä urakalla

Joskus vaan on pakko saada paljon blingiä ja kultaa ja sitten vielä blingiä. Mutta toisinaan kuten Positiivarit aikoinaan kortissa sanoivat "Liian paljon hyvää on ihanaa". Helmiäislasihelmien hehku ei oikein välity kuvassa, harmi, mutta kyllä se oikeasti säkenöi ja kipinöi, urakalla.

 

1.4.2013

Mennyt aika

Tässä tumman violetissa korussa on jotain vanhanaikaista, jotain Munkkiniemen kreivi-tunnelmaa. Taitaa mielikuva johtua lahjaksi saadusta puurasiasta. Jos helmiä kyyneleet ois...
 

24.3.2013

Perhoset lentää sun uniin

Joo, siis kyllähän minä pidän laulusta Perhoset lentää sun uniin, mutta jos se soi päässä tuntikausia eikä suostu sieltä poistumaan, on asialle tehtävä jotain. (oikeastihan laulun sanat ovat kait Enkelit lentää sun uniin)

Messinginvärinen perhonen sai kaveriksi hematiittia ja ihanat swarovskin kristallijakajat, sekä kaulakoruun, että rannekoruun.  Tuossa kuvaa katsellessa tuumailin jotta taitaa perhonen kaivata kuoppaansa vihreää kristallia, laitetaan mietintään ja palautetaan koru työpöydälle.


Othel, lupaan laittaa työvaihekuvitusta kynsilakkakoruista kunhan seuraavan kerran niitä teen. Kiitos muuten kaikille kommentoijille, kommentteja on aina ilo lukea.

17.3.2013

Haasteena sormus

Korukopla, tuo korujumin aukaisija, antoi haasteen sormuksen tekoon. Osallistuin ja päätin tehdä kynsilakkasormuksia. Kynsilakan käyttö on melkoisen koukuttavaa ja aika terapeuttista hajusta huolimatta. Olen huomannut, että paras liima epätasaisilla pinnoilla korunteossa  on silikoniliima. Se sama, jota mosaiikissa käytetään. Toimii ja kyllä pysyy. Ihan tosissaan saa vääntää irti kuivumisen jälkeen.
 

Linkit muiden osallistujien blogeihin löydät täältä.

8.3.2013

Lisää emaliriipuksia

Oikeasti, emalointiin jää koukkuun. Omistaispa oman uunin, huoh. Mutta saa sitä lainauunillakin tehtyä.

Kaikenlaisia kokeiluja...


Epäonnistuneista tulee joskus aika hauskoja ja mielenkiintoisia.

 Alla olevassa kuvassa vasemmanpuoleisessa on lehtikultaa emalin alla ja oikeanpuoleisessa nakattuna aluspaperilta emalit sikinsokin.

7.3.2013

Kortti hääparille

Tunnen olevani etuoikeutettu, kun minulta tilataan kortti juuri tiettyä tapausta varten. Pari päivää sitten sain tuttavan tuttavalta puhelinsoiton. Tyttärensä menee naimisiin. Hääpari ei kuulu kirkkoon joten toivomuksena oli, ettei mitään kristilliseen avioliittoon viittaavaa olisi. Laitoin kuitenkin sormukset sillä sellaiset heille tulee, valkokultaiset. Kyselin tilaajalta hieman osviittaa millaista korttia hän haluaa. Ainoa vinkki oli, että tytär pitää kovin paljon orvokeista. Siitä se sitten lähti...

6.3.2013

Emalia ja feikkiemalia

Emalointi on koukuttavaa. Ja feikkiemalointi pelkästään ärsyttävää, no okei, turvallisempaa kyllä ja varsinkin lasten kanssa. Lämpötilaero sulattamisessa on kuitenkin noin 600 astetta. Ero oikean ja nk. kylmäemaloinnin välillä on huikean suuri ja sanan emalointi käyttäminen myös epoksisekotteiden pinnoittamisessa on varsin hämäävää. Kuvissa vasemmanpuoleinen on feikkiä ja oikealla lasiemalia.






5.3.2013

Lisää koruhulluttelua

Korukivihiontaharjoitusta helpolla marmorilla. Eihän niitä harjoituksia viitsi kaikkia laatikon pohjalle säilöä. Tämän valkoisen marmorin käytin rintakoruksi, kupariskorpionin alle. Saas nähdä tuleeko koskaan käytettyä, ainakaan villaisen huivin kanssa. Taidan käyttää silloin, kun olen piikikkäällä tuulella.


4.3.2013

Hassutellaan vakavasti

En oikein tiedä miten määrittelisin seuraavat korut. Niiden ei oikeastaan voi sanoa olevan steam punkia, mutta hengeltään kuitenkin. Kokeilevaa korutaidetta vai ihan vain hulluttelevaa koruilua. Ota hänestä nyt sitten selvää, menköön hulluttelun puolelle. Koru on tehty nahkapalan päälle.


Toisen, vähän hillitymmän hulluttelukorun tein kultamaalilla maalatun puukiekon päälle.Taustalla näkyy ihana Viri-kaakaopurkki, aarteeni.



3.3.2013

Kevät keikkuen tulevi

Ja linnut laulavat sydämen kyllyydestä. Vanha radio sai uuden elämän "Viikon luontoääni"-taidekäsityönä. Linnut ovat pronssia ja tehty alipainevalulla. Radio on hollantilaista alkuperää vuodelta 1942. Radion sisus oli täysin korjaamattomassa kunnossa, joten bakeliittikuori sopi mainiosti uusiokäyttöön.




16.2.2013

Tervetuloa



Tervetuloa seuraamaan korujeni ja korttieni valmistumista. Satunnaisesti myös muista kätteni töistä kertoilen.


Luonnos


Tässä korussa on käytetty pakotettua kuparia emaloituna, värjättyä kuparilankaa muinaisketjuksi punottuna ja kivenä on itsehiottu malakiitti.


Valmis koru etupuolelta



Ja takaa







Pitihän korulle valmistaa rasiakin.



Tämän korun valmistaminen oli minulle suuri ilo ja kunnia. Se on tarkoitettu ystäväni hääpuvun koruksi ja onhan sille tullut annettua nimikin "Fall In Love". 

Tämän korun valmistamisessa oli monta erilaista työvaihetta ja veikin monen monta työtuntia. Mutta mielenkiintoista oli ja vaati jokusen turhautumisen hetken varsinkin emaloinnissa oikean värin saaminen opetutti. (Työvaiheiden dokumentoinnissa sain onneksi kuvausapua.)

Emalointia

Lehtikuvioiden tekemistä

Ketjun punontaa

Kiven hiontaa