Vähän isompaa kivenkäsittelyä

Edellisen kirjoituksen kommenteissa jouduin tunnustamaan epoksin käytön, onhan se vähän noloa mutta, kun se epoksi on nyt vaan niin hyvää liimaa. Olisi tosi ihanaa oppia oikeanlainen kivenistutus mutta tiedän sen vaativan monen monta harjoitusistutusta ja pätevän opettajan. Tyydyn siis ihailemaan toisten taitoja esimerkiksi täällä.
Sitä on koulun puitteissa oppinut vähän toisenlaista kivenkäsittelyä. Viime syksynä sain unelmieni asiakastyön. Tätä haluan tehdä. Kaikkihan alkoi tästä kivestä...

 

Ei sitä nyt ihan käsin liikuteltu ja halkaisuunkin tarvittiin vähän järeämmät aseet.

 

Se tunne, kun iso järkäle halkeaa kuin ohut posliinikuppi on ihan huikea. Pienillä kiilaustoimenpiteillä, eikä kyse ole voimasta vaan tekniikasta. Ensin poraillaan reikiä.

 

Sitten tapitetaan ja nakutellaan varovasti ja tasaisesti.

 

 Ja rits räts kivi halki, joko täsmälleen toivotusti tai sitten ei. Kahtia piti mennä. kolmeen palaseen hajosi. Toivottu mutta ei odotettu halkeaminen, saimme kivessä olleen lipan irti ilman lisätyöstöä.

 

Kiven pöyrittelyssä oli kyllä miehinen apuvoima ihan mieluista (kannattaa joskus heittäytyä avuttomaksi :)).

 

 Siinä se sitten on, työstöä vailla. Minua harmittaa, kun tulee niin huonosti otettua valokuvia töiden tekemisestä ja usein unohdan kuvata myös valmiin työn. Pari huonoa kännykkäkuvaa työstövaiheista.

Reunan talttausta.

Ja reunan pyöristystä. Sen jälkeen oli talttausta lisää, fillerointia, hiekkapuhallusta, kultausta ja hopeointia niin ja pohjakiven teko. Niin ja itse kiven asennus, jonka hoitivat asennuksen ammattilaiset. Kukka-allaskivi tuli eri kohtaan kuin minä suunnittelin, mutta asennus tehtiin asiakkaan toiveen mukaisesti.

 

Olen miettinyt miksi itse pidän tästä työstä tosi paljon. Luulen, että juttu on siinä, kun kiveä katsoo, näyttää siltä kuin sille ei olisi tehty mitään, vain kultaus ja nimien kiinnitys. Siinä sen kiven hienous on, se näyttää helpolta tehdä mutta on vaatinut uskomattoman paljon työtä ja tarkkaa taltan käyttöä. Ja hienoista ammattiylpeyttä tuntien sanon, ei siihen joka nainen pysty.