Sormuspäivä

Siitä on yli vuosi, kun juotin hopeasormuksen ensimmäisen kerran ja tähän päivään mennessä ainoan. Minussa on vähän yllytyshullun vikaa, kun sitten suostuin tekemään ystävän ystävälle kihlasormuksen. Toivomus oli orgaaninen, hieman erilainen ei mikään normi ja avainsana, miksi suostuin, oli viimeistelemätön. Tämän päivän sitten sulattelin vänkyröiksi kääntyneitä hopearenkaita ja lyhyitä langanpätkiä orgaaniseen muotoon.

Olishan tuossa ollut upokaskin mutta toimi paremmin keraamisen kiven päällä.

 

Siinä se möntti sitten on.

Sinänsä mielenkiintoista itseopiskelua, silleen mutu-meiningillä, eikä varmasti mennyt sormuksen teko oikeaoppisesti, pastaakin taisi lipsahtaa vähän reilummasti.

 

Kivet kiinni ja viimeistelyä vailla, ainiin, eihän sitä tarvinutkaan tehdä, sopii minulle. Tuleva sulho kävi sormuksen samantein hakemassa ja tyytyväiseltä näytti, lupasi maksaakin :).

 

Kyllä minä sitä vähän salaa hioin kuitenkin.

Samoilla tulilla väkersin harjoitusmielessä pari muutakin sormusta. Toinen niistä jäi jopa omaan sormeen.

Ja toinen sai kuvaamisen jälkeen vielä rankan viilaus- ja hiomisoperaation, jonka jälkeen satunnaisesti ohikulkeva ystäväni huomasi ja ilmoitusluontoisesti kertoi minulle, että selvästi hänen sormus, kiitos.Mitäpä siinä sitten.

Tämän päivän harjoituksen tuloksena minulle avautui erittäin tärkeä huomio. Kannattaa olla tosi tarkkana hopean ja hopeoitujen renksujen kanssa, vaikka onhan se kuparikin kyllä kaunista.

Haaveilua

Niin haluaisin kesämökin, sellaisen sievän siirtolapuutarhamökin ja omenapuita. Tai majakan.

 Siellä olisi paljon kirjoja, vanhoja ja elämäntuoksuisia.

Linnut laulaisivat (ei kovin aikaisin aamusta)

 

 Ja kukat tuoksuisivat